Mutta ennen sitä oli tapahtunut paljon, josta tässä ensin lyhyt muistelo.
Olemme nyt purjehtineet kaksi viikkoa ja kiertäneet lähes koko Espanjan niemimaan.
Lähdimme siis ke. 30. maaliskuuta 2011 Fuengirolan satamasta, Gibraltarin salmen läpi ensimmäisenä yönä, jolloin nähtiin ensimmäiset delfiinit ja ensimmäinen sota-alus ajamassa kohti Libyaa. Näky oli kieltämättä pelottava.
Aamun valjetessa tuuli oli noussut kovaksi ja vahtivuorossa olleet Sakari ja Leo olivat joutuneet reivaamaan purjeita rajussa tuulessa. 12-16 m/s. Se on jo aika kova tuuli.
Sivutimme Tariffan tuulisen rannan ja jatkoimme eteenpäin toisen yön läpi Portugalin Vilamouran satamaan.
Juuri ennen satamaan ajettaessa ja purjeet laskettuna, huomasimme, ettei kone ota kierroksia ja tuuli painoi meitä kohti rantaa. Laskimme ankkurin. Siinä keinuvassa veneessä putsattiin (siis Leo) polttoainejärjestelmää. Onneksi purjehduskaveri Matti - joka purjehtii jossakin takanamme yksin kohti Suomea, lahjoitti juuri ennen lähtöämme Fuengirolasta polttoainesuodattimen - ihan kuin olisi aavistanut - kokenut merimies kun on. Kiitos kovasti Matille. Korjauksen jälkeen saimme ankkurin kohtuullisella vaivalla nostettua ja ajettua sisään ensimmäiseen satamaan.
Soitin ystävälleni V-P Jokiselle, ehdottaen tapaamista, mutta V-P oli samana päiväna matkustava Suomeen, joten näimme vaan hänen kovasti kehumaansa kyläänsä. Komea olikin satama. Yö maksoi 17 e. Kävimme illalla syömässä ja juomassa paikallisessa ravintolassa.
2.4. Levättyämme, jatkoimme matkaamme seuraavaan satamaan. Klo 24 kiersimme Portugalin eteläisintä, Atlanttiin päin olevaa niemenkärkeä. Ulkona oli pilkkosen pimeätä ja pohjoinen tuuli yltyi ja aallot nousi meitä vastaan ja vantit ulvoivat.
klo 03.00 käänsimme ympäri ja hakeuduimme suojasatamaan loiston takana olevaan ankkuripaikkaan. Saavuimme sinne klo 04.30. Apunamme loistavaksi plotteriksi osoittautunut iPhone Navionics apps. Klo 05.30 olimme unessa.
Aamulla herättyämme kauhistuimme näkemäämme. Olimme valtavien mustien korkeitten rantakallioitten ympyröimänä ja kallion päällä oli vanha linnoitus Forte de Belixe.
Päätimme aamulla jatkaa matkaamme taaksepäin, korjaamaan mm. revennyttä purjetta ja korjaamaan myös A.I.S Radar systeemiä, joka näyttää lähellä ajavia suuria laivoja. Pitäähän ne nähdä, etteivät aja päälle.
Saavuimme su 3.4. satamaan nimeltään Lagos, jossa vietimme kaksi päivää. Saimme purjeet korjattua loistavasti ja myös palvelu pelasi Raymarine huollossa. Ostin muovisen teemukin.
Ruuan suhteen olen ottanut Herbalife www.herbanet.fi pirtelöitä ja tomaattikeittoa, kylmänä gaspacho tyylisenä tai lämpöiseen veteen sekoitettuna. Välipaloina olen syönyt välipala proteiinipatukoita tai ateriapatukoita. Helppoa ja ravitsevaa. Yrttiteetä juon lämpimäkseni. Syön myös paljon hedelmiä ja jugurttia. Muut syövät mitä syövät ja saavat ainakin aikaiseksi tiskiä. Minä olen täysin omavarainen ruuan suhteen. Voin erittäin hyvin. Toki syön minä satamissa myös pöydän ääressä nauttien, hyvin usein otan ison ensalada mixta ja ihan normaalia ruokaa - kalaa ja kanaa. Oluenkin silloin tällöin. Todettava on, että vene on muuten aika "kuiva" ja se on hyvä se, kun olemme merellä.
ke. 5.4. klo 9.15 lähdimme uudestaan eteenpäin ja kiersimme nyt toisen kerra - nyt päiväsaikaan, Forte de Bealixe. Komea oli paikka, vaikkakin samalla hieman pelottava. Atlantti alkaa tästä.
Purjehdimme koko päivän ja seuraavan yön ja saavuimme taas aamulla 08.30 Cascaisiin , Lissabonin sisäänajon suulle, jossa odotimme tankkauslaiturilla klo 9.00 asti jotta toimisto avattaisiin. Englantilaiset purjehtijat auttoivat kiinnittymään ja kysyivät tuulia. Olimme juuri ennen satamaan saapumista kokeneet kovia aamutuulia 12 - 16 m/s. He päättivät pysyä satamassa.
Englantilaisilla oli 42 jalkanen Lagoon katamaraani, joka ei kovia vastatuulia siedä. He myöskin jälkeenpäin ihmettelivät suomalaisten rohkeutta (tyhmyyttä) tulla tuollaisen tuulen läpi ilman liivejä satamaan. Saimme moitteita. Pidin pienen palopuheen kavereille. Söimme illalla huonosti tehtyä kalaa joka maksoi maltaita. 23e per annos sis. oluen.
To. 7.4 klo 9.10 lähdimme taas SE tuulessa moottorilla eteenpäin.
Tärkeintä satamakäyntien yhteydessä oli sääennusteiden imeminen iPhoneen ja iPadiin. Sillä tiedolla pystyi taas purjehtimaan jotenkin ennustetuilla tuulilla kolme vuorokautta. Nyt tuulet ovat meitä vastassa ja hyvin heikkoja. Ajamme välillä purjeilla ja moottori apunamme. Tuuli NW - enimmäkseen N.
Saavuimme Baionaan 9.4 aamulla klo 08.00 ja olimme pojussa klo 12 asti kunnes menimme s/y Iiriksen viereen kaijaan. Minä ajoin s/y White Ladderin komeasti kylki kylkeen Iiriksen kanssa.Iiriksen pariskunta on Kotkasta oleva eläkkeellä oleva luotsi Pekka ja hänen vaimonsa Riitta Kärkkäinen. He tarjosivat meille loistavan kanakeiton ja tuoretta leipää aluksellaan. Joimme myös ensimmäisen pullon Cavaa. Katso heidän kotisivuja www.yachtiiris.net. Keskustelimme myös heidän kanssa ravinnosta. Olivat entisiä Goldenilaisia. Pariskunta Kärkkäinen on kiertänyt maapallon jopa kaksi kertaa - ensimmäinen rundi oli 1999 - 2004 ja toinen on nyt lopuillaan - 2007 jälkeen ei kapteeni ole Suomessa käynyt.
Ma 11.4 klo 14.45 lähdimme Baionan satamasta NE tuulessa kovassa aallokossa kohti pohjoista.
Klo 22.00 rynkytys loppui vihdoinkin ja saavuimme illan jo pimennettyä Piedras Negras laituriin.
Aamun valjetessa tuuli oli noussut kovaksi ja vahtivuorossa olleet Sakari ja Leo olivat joutuneet reivaamaan purjeita rajussa tuulessa. 12-16 m/s. Se on jo aika kova tuuli.
Sivutimme Tariffan tuulisen rannan ja jatkoimme eteenpäin toisen yön läpi Portugalin Vilamouran satamaan.
Juuri ennen satamaan ajettaessa ja purjeet laskettuna, huomasimme, ettei kone ota kierroksia ja tuuli painoi meitä kohti rantaa. Laskimme ankkurin. Siinä keinuvassa veneessä putsattiin (siis Leo) polttoainejärjestelmää. Onneksi purjehduskaveri Matti - joka purjehtii jossakin takanamme yksin kohti Suomea, lahjoitti juuri ennen lähtöämme Fuengirolasta polttoainesuodattimen - ihan kuin olisi aavistanut - kokenut merimies kun on. Kiitos kovasti Matille. Korjauksen jälkeen saimme ankkurin kohtuullisella vaivalla nostettua ja ajettua sisään ensimmäiseen satamaan.
Soitin ystävälleni V-P Jokiselle, ehdottaen tapaamista, mutta V-P oli samana päiväna matkustava Suomeen, joten näimme vaan hänen kovasti kehumaansa kyläänsä. Komea olikin satama. Yö maksoi 17 e. Kävimme illalla syömässä ja juomassa paikallisessa ravintolassa.
2.4. Levättyämme, jatkoimme matkaamme seuraavaan satamaan. Klo 24 kiersimme Portugalin eteläisintä, Atlanttiin päin olevaa niemenkärkeä. Ulkona oli pilkkosen pimeätä ja pohjoinen tuuli yltyi ja aallot nousi meitä vastaan ja vantit ulvoivat.
klo 03.00 käänsimme ympäri ja hakeuduimme suojasatamaan loiston takana olevaan ankkuripaikkaan. Saavuimme sinne klo 04.30. Apunamme loistavaksi plotteriksi osoittautunut iPhone Navionics apps. Klo 05.30 olimme unessa.
Aamulla herättyämme kauhistuimme näkemäämme. Olimme valtavien mustien korkeitten rantakallioitten ympyröimänä ja kallion päällä oli vanha linnoitus Forte de Belixe.
Päätimme aamulla jatkaa matkaamme taaksepäin, korjaamaan mm. revennyttä purjetta ja korjaamaan myös A.I.S Radar systeemiä, joka näyttää lähellä ajavia suuria laivoja. Pitäähän ne nähdä, etteivät aja päälle.
Saavuimme su 3.4. satamaan nimeltään Lagos, jossa vietimme kaksi päivää. Saimme purjeet korjattua loistavasti ja myös palvelu pelasi Raymarine huollossa. Ostin muovisen teemukin.
Ruuan suhteen olen ottanut Herbalife www.herbanet.fi pirtelöitä ja tomaattikeittoa, kylmänä gaspacho tyylisenä tai lämpöiseen veteen sekoitettuna. Välipaloina olen syönyt välipala proteiinipatukoita tai ateriapatukoita. Helppoa ja ravitsevaa. Yrttiteetä juon lämpimäkseni. Syön myös paljon hedelmiä ja jugurttia. Muut syövät mitä syövät ja saavat ainakin aikaiseksi tiskiä. Minä olen täysin omavarainen ruuan suhteen. Voin erittäin hyvin. Toki syön minä satamissa myös pöydän ääressä nauttien, hyvin usein otan ison ensalada mixta ja ihan normaalia ruokaa - kalaa ja kanaa. Oluenkin silloin tällöin. Todettava on, että vene on muuten aika "kuiva" ja se on hyvä se, kun olemme merellä.
ke. 5.4. klo 9.15 lähdimme uudestaan eteenpäin ja kiersimme nyt toisen kerra - nyt päiväsaikaan, Forte de Bealixe. Komea oli paikka, vaikkakin samalla hieman pelottava. Atlantti alkaa tästä.
Purjehdimme koko päivän ja seuraavan yön ja saavuimme taas aamulla 08.30 Cascaisiin , Lissabonin sisäänajon suulle, jossa odotimme tankkauslaiturilla klo 9.00 asti jotta toimisto avattaisiin. Englantilaiset purjehtijat auttoivat kiinnittymään ja kysyivät tuulia. Olimme juuri ennen satamaan saapumista kokeneet kovia aamutuulia 12 - 16 m/s. He päättivät pysyä satamassa.
Englantilaisilla oli 42 jalkanen Lagoon katamaraani, joka ei kovia vastatuulia siedä. He myöskin jälkeenpäin ihmettelivät suomalaisten rohkeutta (tyhmyyttä) tulla tuollaisen tuulen läpi ilman liivejä satamaan. Saimme moitteita. Pidin pienen palopuheen kavereille. Söimme illalla huonosti tehtyä kalaa joka maksoi maltaita. 23e per annos sis. oluen.
To. 7.4 klo 9.10 lähdimme taas SE tuulessa moottorilla eteenpäin.
Tärkeintä satamakäyntien yhteydessä oli sääennusteiden imeminen iPhoneen ja iPadiin. Sillä tiedolla pystyi taas purjehtimaan jotenkin ennustetuilla tuulilla kolme vuorokautta. Nyt tuulet ovat meitä vastassa ja hyvin heikkoja. Ajamme välillä purjeilla ja moottori apunamme. Tuuli NW - enimmäkseen N.
Saavuimme Baionaan 9.4 aamulla klo 08.00 ja olimme pojussa klo 12 asti kunnes menimme s/y Iiriksen viereen kaijaan. Minä ajoin s/y White Ladderin komeasti kylki kylkeen Iiriksen kanssa.Iiriksen pariskunta on Kotkasta oleva eläkkeellä oleva luotsi Pekka ja hänen vaimonsa Riitta Kärkkäinen. He tarjosivat meille loistavan kanakeiton ja tuoretta leipää aluksellaan. Joimme myös ensimmäisen pullon Cavaa. Katso heidän kotisivuja www.yachtiiris.net. Keskustelimme myös heidän kanssa ravinnosta. Olivat entisiä Goldenilaisia. Pariskunta Kärkkäinen on kiertänyt maapallon jopa kaksi kertaa - ensimmäinen rundi oli 1999 - 2004 ja toinen on nyt lopuillaan - 2007 jälkeen ei kapteeni ole Suomessa käynyt.
Ma 11.4 klo 14.45 lähdimme Baionan satamasta NE tuulessa kovassa aallokossa kohti pohjoista.
Klo 22.00 rynkytys loppui vihdoinkin ja saavuimme illan jo pimennettyä Piedras Negras laituriin.
Taas keskustelimme liikkeellelähdön mielekkyydestä. Vasta aallot Atlantilla ovat järjettömiä, eivätkä oikein vie mihinkää. Tulimme joka tapauksessa 35 NM pohjoiseen. Nukuimme yön.
Ti 12.4 klo 16.15 päätti kapteeni taas lähteä eteenpäin ja seuraavana aamuna kierrettyämme kovassa 10 - 12 m/s tuulessa Costa de Muerten - "kuoleman rannikon" ja Finesterra eli "maailman loppu", ulointa kärkeä purjehtien kovassa allokossa pohjoistuulessa, etenemättä juuri mihinkään, saavuimme lopuksi moottorilla klo 07.30 Camarinas satamaan, jossa vietimme koko päivän leväten.
Aamulla ke 13.4. meidän on tarkoitus lähteä ylittämään Biskaija.
Ti 12.4 klo 16.15 päätti kapteeni taas lähteä eteenpäin ja seuraavana aamuna kierrettyämme kovassa 10 - 12 m/s tuulessa Costa de Muerten - "kuoleman rannikon" ja Finesterra eli "maailman loppu", ulointa kärkeä purjehtien kovassa allokossa pohjoistuulessa, etenemättä juuri mihinkään, saavuimme lopuksi moottorilla klo 07.30 Camarinas satamaan, jossa vietimme koko päivän leväten.
Aamulla ke 13.4. meidän on tarkoitus lähteä ylittämään Biskaija.
Kaverit kävivät juuri hakemaan meille 4-5 päivän ylitykseen riittävästi eväitä.
Tankattiin 73 l polttoainetta. Volvo vie tosi vähän litkua - noin 1,7 l / h.
Aamulla keskustelimme taas vakavasti, jopa hieman kiihtyneessä tilassa turvallisuudesta ja yhteistyöstä. Haastavinta olemisessa tietenkin on hengen ylläpitäminen. Hyvin haastavaa.
Tankattiin 73 l polttoainetta. Volvo vie tosi vähän litkua - noin 1,7 l / h.
Aamulla keskustelimme taas vakavasti, jopa hieman kiihtyneessä tilassa turvallisuudesta ja yhteistyöstä. Haastavinta olemisessa tietenkin on hengen ylläpitäminen. Hyvin haastavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti