Kesken se jäi, se purjehdus.
Kolme viikkoa merellä riitti. Matkaa kertyi noin 2500 km eli noin 1350 NM. Suomi päästä päähän ja takaisin. Kyllähän vielä purjehtiminen, mutta eläminen kolmen muun, aivan toisilla tavoilla varustettujen miesten kanssa noin pitkään yhdessä, on aina haasteellista.
Menemättä nyt sen syvemmin yksityiskohtiin, totean vain, että jokainen kävi jokaisen hermoilla jossakin vaiheessa - ja se yllätti kyllä täysin. Erilainen tausta, erilainen suhde elämään, erilaiset elämäntavat ja elämänarvot kohtasivat. Silti voin sanoa, että kokemuksena se vastasi kokemuksia armeejan ajoilta - mutta silloin nuorena kesti enemmän, se oli pakko, nyt ei ole pakko.
Saavuimme ke 20.4 Cherbourgin satamaan noi puolenpäivän aikaan ja ajoitus oli sinänsä nappiin mennyt suoritus. Tulo tähän kuuluisaan (filmistä Cherbourgin sateenvarjot) kaupunkiin, oli jo sinänsä hyvin juhlallista ja jännää. Myös se, että olimme odottaneet maihinpääsyä jo pidempäänkin. Viisi vuorokautta näkemättä maata ja matkaa takana 1175 km, oli hyvä syy saada tuntea maata jalkojen alla ja käydä suihkussa ja ruokailemassa.
Koko iltapäivä meni kipparilta venettä korjatessa, emmekä ehtineet kauppaan - siis kukaan ei ehtinyt, eikä kippari osannut tai halunnut tai ymmärtänyt delegoida kaupassakäynnin muille.
Illalla menimme syömään kiinalaiseen ravintolaan kaupungin keskustassa.

Napoleon ratsuineen oli patsaana keskellä satama-aukiota. Hyvin sotaisa historia tällä pienellä satamakaupungilla. Ihmekö, että ranskalaiset eivät katselleet kovin suopein silmin Englannin lipun alla purjehtivaa venettämme. Meillä oli aina kiire heti kertomaan, että olemme kyllä suomalaisia, jolloin ilme muuttui.
Saapuessamme takaisin veneen luo, allas oli taas piripinnassa, oltuaan kuusi metriä alempana lähtiessämme kaupunkille.
Kaikki olimme kohtalaisen väsyneitä ja nukahdimme heti.
Aamulla klo 8:00 herättyämme, kapteenilla oli taas kiire eteenpäin ja kiire kauppaan, jopa ilman aamupesua tai edes kahvia. Se herätti karhun pesästä Harryssa ja kapu sai kuulla kunniansa. Tilanne oli enemmän kuin hermostunut. Saapuessmme kohtalaisen pitkän kävelymatkan jälkeen kauppaan, saimme todeta, että se aukeaa vasta hetken kuluttua tai siltä se meiltä näytti. Joten olisimme kyllä ehtineet aamukahvitkin juoda, eikä taas rynnätä kuin päättömät kanat.
Porukka marssi sisään kauppaan kireässä mielentilassa, poimiakseen jotakin ostoskärryyn, mutta ei se onnistunut. Jo ensimmäisten maitotölkkien kohdalla kapina oli valmis ja päätimme lopettaa ostokset siihen ja poistua kahville.
Saavuimme ke 20.4 Cherbourgin satamaan noi puolenpäivän aikaan ja ajoitus oli sinänsä nappiin mennyt suoritus. Tulo tähän kuuluisaan (filmistä Cherbourgin sateenvarjot) kaupunkiin, oli jo sinänsä hyvin juhlallista ja jännää. Myös se, että olimme odottaneet maihinpääsyä jo pidempäänkin. Viisi vuorokautta näkemättä maata ja matkaa takana 1175 km, oli hyvä syy saada tuntea maata jalkojen alla ja käydä suihkussa ja ruokailemassa.
Koko iltapäivä meni kipparilta venettä korjatessa, emmekä ehtineet kauppaan - siis kukaan ei ehtinyt, eikä kippari osannut tai halunnut tai ymmärtänyt delegoida kaupassakäynnin muille.
Illalla menimme syömään kiinalaiseen ravintolaan kaupungin keskustassa.
Napoleon ratsuineen oli patsaana keskellä satama-aukiota. Hyvin sotaisa historia tällä pienellä satamakaupungilla. Ihmekö, että ranskalaiset eivät katselleet kovin suopein silmin Englannin lipun alla purjehtivaa venettämme. Meillä oli aina kiire heti kertomaan, että olemme kyllä suomalaisia, jolloin ilme muuttui.
Saapuessamme takaisin veneen luo, allas oli taas piripinnassa, oltuaan kuusi metriä alempana lähtiessämme kaupunkille.
Kaikki olimme kohtalaisen väsyneitä ja nukahdimme heti.
Aamulla klo 8:00 herättyämme, kapteenilla oli taas kiire eteenpäin ja kiire kauppaan, jopa ilman aamupesua tai edes kahvia. Se herätti karhun pesästä Harryssa ja kapu sai kuulla kunniansa. Tilanne oli enemmän kuin hermostunut. Saapuessmme kohtalaisen pitkän kävelymatkan jälkeen kauppaan, saimme todeta, että se aukeaa vasta hetken kuluttua tai siltä se meiltä näytti. Joten olisimme kyllä ehtineet aamukahvitkin juoda, eikä taas rynnätä kuin päättömät kanat.
Porukka marssi sisään kauppaan kireässä mielentilassa, poimiakseen jotakin ostoskärryyn, mutta ei se onnistunut. Jo ensimmäisten maitotölkkien kohdalla kapina oli valmis ja päätimme lopettaa ostokset siihen ja poistua kahville.
Aikalisä!
Kahvitauon aikana minä päätin lopullisesti jättää porukan ja lentää kotiin. Eihän ole pakko viettää sen enempää aikaa epäpuran keskellä. Nyt päätökseni oli lopullinen - toki, oli se käynyt mielessä aikaisemminkin.
Kahvitauon aikana minä päätin lopullisesti jättää porukan ja lentää kotiin. Eihän ole pakko viettää sen enempää aikaa epäpuran keskellä. Nyt päätökseni oli lopullinen - toki, oli se käynyt mielessä aikaisemminkin.
Klo 17:00 s/y White Ladder eli muonitettu ja tankattu ja jäin vilkuttamaan horisontiin katoaville kavereille. Vaikkakin ratkaisu jäädä pois olikin helpotus, poislipuavaa venettä katsellessani valahti kyynel. Olihan minun matkani katkennut hieman kesken.
Minä yövyin pienessä sympaattisessa hotel Modernassa osoitteessa Rue de Maritime 29.
Nautin suunnattomasti, enkä enää katunut päätöstäni lähteä. Kävin ulkona syömässä jossakin nuorisopaikassa ja juotuani yhden oluen menin hotelliin ja nukahdin. Aamulla juna lähti Cherbourgin juna-asemalta klo 7:46 ja saapui Pariisiin klo 10:46, kolme tuntia myöhemmin.
Metrolla Charles de Gaulle kentälle Terminal 2 ja söin ihanan lounaan Sheratonin ravintolassa. (49€). Ostin tuliaisiksi suklaata punaisessa sydämenmuotoisessa peltirasiassa, pullon Calvadosta ja aitoa shamppanjaa. Easy Jetin kone lähti ajallaan klo 16:10 ja klo 22:20 olin Lahdessa, jossa Eeva oli minua vastassa.
Oli ihana kotiin tulla taas - uutena miehenä!
To 21.4. klo 17:00 vene lähti jatkaakseen matkaansa pohjoiseen Englannin kanaalia pitkin ja toivoin kovasti, että olin oikeassa nousuveden suhteen ja, että virta olisi myönteinen, eli ylöspäin vievä.
Kirjoitessani tämän Pääsiäispäivänä su 24.4. 2011 klo 23:11, olin illalla saanut tietooni, että vene lipuaa eteenpäin tuulettomalla merellä moottori käynnissä, mutta lämpöisessä säässä, kohti Kielin kanaalin aukkoa, Hampuriin johtavan Elben suun kohdalla ja että saapuvat maanantai-iltana 25.4. kanaaliin. Kanaaliin ajo voi siis alkaa aikaisintaan tiistaina 26.4. aamulla. Yöllä kanaaliin ei ole menemistä huvialuksilla. Ovat siis ajaneet eteenpäin viisi päivää ja 900 km eli 485 NM eli merimailia, noin 5 mailia tunnissa. Tuntuu siltä, etteivät ole käyneet kovin usein satamassa.
Menisin koska vaan uudestaan. Opin paljon merenkulusta, navigoinnista ja vuorovesistäkin. Seuravaksi hankin kansainvälisen veneenkuljettajan paperit ja harkitsen veneen vuokraamista ensi kesäksi muutamaksi viikoksi. Siis purjeveneen.
Nyt tehdään se Ahvenanmaan ja Turun saariston -kierros. Tai miksi ei käydä samalla Tukholmassa ja Tallinnassa, niin sekin olisi tehty. Matkat tuntuvat kaiken tämän jälkeen todella lyhyiltä ja vaatimattomilta.
Näin se maailma yhtäkkiä pieneni!