Kotona taas

Kesken se jäi, se purjehdus. 

Kolme viikkoa merellä riitti. Matkaa kertyi noin 2500 km eli noin 1350 NM. Suomi päästä päähän ja takaisin. Kyllähän vielä purjehtiminen, mutta eläminen kolmen muun, aivan toisilla tavoilla varustettujen miesten kanssa noin pitkään yhdessä, on aina haasteellista. 

Menemättä nyt sen syvemmin yksityiskohtiin, totean vain, että jokainen kävi jokaisen hermoilla jossakin vaiheessa - ja se yllätti kyllä täysin. Erilainen tausta, erilainen suhde elämään, erilaiset elämäntavat ja elämänarvot kohtasivat. Silti voin sanoa, että kokemuksena se vastasi kokemuksia armeejan ajoilta - mutta silloin nuorena kesti enemmän, se oli pakko, nyt ei ole pakko.


Saavuimme ke 20.4 Cherbourgin satamaan noi puolenpäivän aikaan ja ajoitus oli sinänsä nappiin mennyt suoritus. Tulo tähän kuuluisaan (filmistä Cherbourgin sateenvarjot) kaupunkiin, oli jo sinänsä hyvin juhlallista ja jännää. Myös se, että olimme odottaneet maihinpääsyä jo pidempäänkin. Viisi vuorokautta näkemättä maata ja matkaa takana 1175 km, oli hyvä syy saada tuntea maata jalkojen alla ja käydä suihkussa ja ruokailemassa.

Koko iltapäivä meni kipparilta venettä korjatessa, emmekä ehtineet kauppaan - siis kukaan ei ehtinyt, eikä kippari osannut tai halunnut tai ymmärtänyt delegoida kaupassakäynnin muille.

Illalla menimme syömään kiinalaiseen ravintolaan kaupungin keskustassa.


Napoleon ratsuineen oli patsaana keskellä satama-aukiota. Hyvin sotaisa historia tällä pienellä satamakaupungilla. Ihmekö, että ranskalaiset eivät katselleet kovin suopein silmin Englannin lipun alla purjehtivaa venettämme. Meillä oli aina kiire heti kertomaan, että olemme kyllä suomalaisia, jolloin ilme muuttui.

Saapuessamme takaisin veneen luo, allas oli taas piripinnassa, oltuaan kuusi metriä alempana lähtiessämme kaupunkille.

Kaikki olimme kohtalaisen väsyneitä ja nukahdimme heti.

Aamulla klo 8:00 herättyämme, kapteenilla oli taas kiire eteenpäin ja kiire kauppaan, jopa ilman aamupesua tai edes kahvia. Se herätti karhun pesästä Harryssa ja kapu sai kuulla kunniansa. Tilanne oli enemmän kuin hermostunut. Saapuessmme kohtalaisen pitkän kävelymatkan jälkeen kauppaan, saimme todeta, että se aukeaa vasta hetken kuluttua tai siltä se meiltä näytti. Joten olisimme kyllä ehtineet aamukahvitkin juoda, eikä taas rynnätä kuin päättömät kanat.

Porukka marssi sisään kauppaan kireässä mielentilassa, poimiakseen jotakin ostoskärryyn, mutta ei se onnistunut. Jo ensimmäisten maitotölkkien kohdalla kapina oli valmis ja päätimme lopettaa ostokset siihen ja poistua kahville. 

Aikalisä!

Kahvitauon aikana minä päätin lopullisesti jättää porukan ja lentää kotiin. Eihän ole pakko viettää sen enempää aikaa epäpuran keskellä. Nyt päätökseni oli lopullinen - toki, oli se käynyt mielessä aikaisemminkin.

Klo 17:00 s/y White Ladder eli muonitettu ja tankattu ja jäin vilkuttamaan horisontiin katoaville kavereille. Vaikkakin ratkaisu jäädä pois olikin helpotus, poislipuavaa venettä katsellessani valahti kyynel. Olihan minun matkani katkennut hieman kesken.

Minä yövyin pienessä sympaattisessa hotel Modernassa osoitteessa Rue de Maritime 29.
Nautin suunnattomasti, enkä enää katunut päätöstäni lähteä. Kävin ulkona syömässä jossakin nuorisopaikassa ja juotuani yhden oluen menin hotelliin ja nukahdin. Aamulla juna lähti Cherbourgin juna-asemalta klo 7:46 ja saapui Pariisiin klo 10:46, kolme tuntia myöhemmin.

Metrolla Charles de Gaulle kentälle Terminal 2 ja söin ihanan lounaan Sheratonin ravintolassa. (49€). Ostin tuliaisiksi suklaata punaisessa sydämenmuotoisessa peltirasiassa, pullon Calvadosta ja aitoa shamppanjaa. Easy Jetin kone lähti ajallaan klo 16:10 ja klo 22:20 olin Lahdessa, jossa Eeva oli minua vastassa.

Oli ihana kotiin tulla taas - uutena miehenä!

To 21.4. klo 17:00 vene lähti jatkaakseen matkaansa pohjoiseen Englannin kanaalia pitkin ja toivoin kovasti, että olin oikeassa nousuveden suhteen ja, että virta olisi myönteinen, eli ylöspäin vievä.


Kirjoitessani tämän Pääsiäispäivänä su 24.4. 2011 klo 23:11, olin illalla saanut tietooni, että vene lipuaa eteenpäin tuulettomalla merellä moottori käynnissä, mutta lämpöisessä säässä, kohti Kielin kanaalin aukkoa, Hampuriin johtavan Elben suun kohdalla ja että saapuvat maanantai-iltana 25.4. kanaaliin. Kanaaliin ajo voi siis alkaa aikaisintaan tiistaina 26.4. aamulla. Yöllä kanaaliin ei ole menemistä huvialuksilla. Ovat siis ajaneet eteenpäin viisi päivää ja 900 km eli 485 NM eli merimailia, noin 5 mailia tunnissa. Tuntuu siltä, etteivät ole käyneet kovin usein satamassa.

Menisin koska vaan uudestaan. Opin paljon merenkulusta, navigoinnista ja vuorovesistäkin. Seuravaksi hankin kansainvälisen veneenkuljettajan paperit ja harkitsen veneen vuokraamista ensi kesäksi muutamaksi viikoksi. Siis purjeveneen.

Nyt tehdään se Ahvenanmaan ja Turun saariston -kierros. Tai miksi ei käydä samalla Tukholmassa ja Tallinnassa, niin sekin olisi tehty. Matkat tuntuvat kaiken tämän jälkeen todella lyhyiltä ja vaatimattomilta.

Näin se maailma yhtäkkiä pieneni!

Cherbourg - satama.

Tulimme väsyneenä Cherbourgin satamaan ti 19.4, purjehdittuamme viisi vuorokautta yhteen putkeen yli Biscajan lahden. Matkaa tuli taitettua 634 N merimailia eli 1174 km - Suomi päästä päähän.



Kunnioitettava matka, näkemättä maata kertaakaan, mitattuna millä mitalla tahansa. Ihan tuntuu sankarilta, vaikka sankareita ei tunnetakaan myrskyisillä merillä, mutta kieltämättä tunnen pientä ylpeyttä. Ennenkaikkea kiitän kavereitani, jotka tekivät tämän suorituksen mahdolliseksi. Tarvitaan monta päätä ja kättä saavuttaakseen jotakin vastaavaa, yksin ei pysty.

Tuuli oli koko matkan meitä vastaan NE suunnasta ja olimme menossa samaan suuntaan. Välillä kryssillä tiukasti, välillä moottorilla ajaen, yötä päivää viisi vuorokautta. Haasteellista oli niin ruokailu kun hygenian hoito ja hermotkin kiristyivät välillä kuin vinkuvat vantit myrskyssä. 

Päivät olivat keväisen lämpimät, yöt vahdissa tuulessa kryssien ja ryssien, kylmät mutta siedettävät. Aina oli pukeutumisesta kiinni, jonka nopeasti luonto kyllä opetti.

Ylitettyämme varsinaisen Biscajan lahden kolmessa vuorokaudessa, jatkoimme vielä, ensin kohti Guernseyn saarta yhden vuorokauden turhaan. Vuorovesi, josta emme vielä oikeastaan ymmärtäneet kovinkaan paljon, opetti meitä tosielämän lakeja. Vastavirtaan on turha taistella - se ei vie kun taaksepäin - myötävirran hyödyntäminen taas on hyödynnettävissä paljonkin, kunhan tietää mihin päin virta vie ja mihin aikaan. 

Joka kuudes tunti vuorovesi vie kohti pohjoista ja joka kuudes tunti taas päinvastaiseen suuntaan noin 2 - 6 solmun nopeudella. Ja kun vene kulkee vain noin 5 - 6 solmua, niin väkisinkin menemme taaksepäin kun on floodin, eli laskuveden aika ja vastaavasti 10-11 solmua (SEG) kun olemme ebbissä, eli myötävirrassa. 

Välillä on sitten vielä nk. slak joka pysäyttää veden virtauksen kerran kuudessa tunnissa kokonaan. Näitä ilmiöitä kutsutaan Tides:iksi. Sitten on vielä Currents, eli virtaukset, eli pyörteet. 

Jos joskus olet seissyt Imatran Vuoksen rannalla tai jonkun muun voimakkaasti virtaavan joen rannalla ja katsellut virran levotonta juoksua ja joskus vaahtoisiakin pyörteitä, jossa soutuvene meneekin tietyissä virtauksen paikoissa jopa vastavirtaan tai pyörii paikoillaan menemättä mihinkää, ymmärrät mistä puhun. 

Nyt tämä kaikki vaan tapahtuu sadankertaisella volyymilla ja 38 jalkanen 12 tonnia painava purjevene pyörii kun lastu, jos miehistö ei tiedä missä menee oikea virta. Onneksi meillä oli mukana iPhone ja iPad laitteet josta pystyimme tarkistamaan virtojen ja vuorovesien vaihtelua minuutin tarkuudella. 

Ihanat laitteet - mutta mieti miten ne entiset merenkulkijat. Siksi koko Englannin kanaali on täynnä uponneita aluksia kahdestakin syystä. Ei ollut tietoa ja myrskyt tai ajotus epäonnistui tai sitten saksalaiset ja englantilaiset tai ranskalaiset ovat käyneet näillä vesillä kovia meritaisteluja merten herruudesta. Ihan älytöntä, tuhansia laivoja ja satoja tuhansia miehiä. Näitä asioita tässä tulee mietittyä, kun tätä veden paljoutta katselee. 

Nyt olemme joka tapauksessa turvallisesti Cherbourgin satamassa ja olen päättänyt jättää matkani kesken. Olemme olleet kolme viikkoa merellä ja emme olla vielä puolivälissäkään, niin päätin, että en vietä toiset kolme tai jopa viisi viikkoa vielä, vaan palaan kotiin Eevan luo. 

Kaipuuni, ei ole pitkään aikaan ollut rakkaani luo näin vahva, joten haluan lämöiseen syliin ja HETI.

Otan tänään jonkun junan tai lentsikan ensin Pariisiin tai Berliiniin ja sieltä ebookersin lipun kotiin - ja äkkiä.

Tällainen oli minulla tunteet pinnalla Cherbourgissa

http://www.youtube.com/watch?v=Zs1NmsA-n-Y&feature=fvwrel

Hei kaikille - elämä jatkuu ihanasti

Rakkaudella Eevaan


Kim

Biskaijan portilla - juuri ennen ylitystä

Mutta ennen sitä oli tapahtunut paljon, josta tässä ensin lyhyt muistelo.

Olemme nyt purjehtineet kaksi viikkoa ja kiertäneet lähes koko Espanjan niemimaan. 

Lähdimme siis ke. 30. maaliskuuta 2011 Fuengirolan satamasta, Gibraltarin salmen läpi ensimmäisenä yönä, jolloin nähtiin ensimmäiset delfiinit ja ensimmäinen sota-alus ajamassa kohti Libyaa. Näky oli kieltämättä pelottava.
Aamun valjetessa tuuli oli noussut kovaksi ja vahtivuorossa olleet Sakari ja Leo olivat joutuneet reivaamaan purjeita rajussa tuulessa. 12-16 m/s. Se on jo aika kova tuuli.
Sivutimme Tariffan tuulisen rannan ja jatkoimme eteenpäin toisen yön läpi Portugalin Vilamouran satamaan.
Juuri ennen satamaan ajettaessa ja purjeet laskettuna, huomasimme, ettei kone ota kierroksia ja tuuli painoi meitä kohti rantaa. Laskimme ankkurin. Siinä keinuvassa veneessä putsattiin (siis Leo) polttoainejärjestelmää. Onneksi purjehduskaveri Matti - joka purjehtii jossakin takanamme yksin kohti Suomea, lahjoitti juuri ennen lähtöämme Fuengirolasta polttoainesuodattimen - ihan kuin olisi aavistanut - kokenut merimies kun on. Kiitos kovasti Matille. Korjauksen jälkeen saimme ankkurin kohtuullisella vaivalla nostettua ja ajettua sisään ensimmäiseen satamaan.
Soitin ystävälleni V-P Jokiselle, ehdottaen tapaamista, mutta V-P oli samana päiväna matkustava Suomeen, joten näimme vaan hänen kovasti kehumaansa kyläänsä. Komea olikin satama. Yö maksoi 17 e. Kävimme illalla syömässä ja juomassa paikallisessa ravintolassa.

2.4. Levättyämme, jatkoimme matkaamme seuraavaan satamaan. Klo 24 kiersimme Portugalin eteläisintä, Atlanttiin päin olevaa niemenkärkeä. Ulkona oli pilkkosen pimeätä ja pohjoinen tuuli yltyi ja aallot nousi meitä vastaan ja vantit ulvoivat.
klo 03.00 käänsimme ympäri ja hakeuduimme suojasatamaan loiston takana olevaan ankkuripaikkaan. Saavuimme sinne klo 04.30. Apunamme loistavaksi plotteriksi osoittautunut iPhone Navionics apps. Klo 05.30 olimme unessa.
Aamulla herättyämme kauhistuimme näkemäämme. Olimme valtavien mustien korkeitten rantakallioitten ympyröimänä ja kallion päällä oli vanha linnoitus Forte de Belixe.

Päätimme aamulla jatkaa matkaamme taaksepäin, korjaamaan mm. revennyttä purjetta ja korjaamaan myös A.I.S Radar systeemiä, joka näyttää lähellä ajavia suuria laivoja. Pitäähän ne nähdä, etteivät aja päälle.
Saavuimme su 3.4. satamaan nimeltään Lagos, jossa vietimme kaksi päivää. Saimme purjeet korjattua loistavasti ja myös palvelu pelasi Raymarine huollossa. Ostin muovisen teemukin.
Ruuan suhteen olen ottanut Herbalife www.herbanet.fi pirtelöitä ja tomaattikeittoa, kylmänä gaspacho tyylisenä tai lämpöiseen veteen sekoitettuna. Välipaloina olen syönyt välipala proteiinipatukoita tai ateriapatukoita. Helppoa ja ravitsevaa. Yrttiteetä juon lämpimäkseni. Syön myös paljon hedelmiä ja jugurttia. Muut syövät mitä syövät ja saavat ainakin aikaiseksi tiskiä. Minä olen täysin omavarainen ruuan suhteen. Voin erittäin hyvin. Toki syön minä satamissa myös pöydän ääressä nauttien, hyvin usein otan ison ensalada mixta ja ihan normaalia ruokaa - kalaa ja kanaa. Oluenkin silloin tällöin. Todettava on, että vene on muuten aika "kuiva" ja se on hyvä se, kun olemme merellä.


ke. 5.4. klo 9.15 lähdimme uudestaan eteenpäin ja kiersimme nyt toisen kerra - nyt päiväsaikaan, Forte de Bealixe. Komea oli paikka, vaikkakin samalla hieman pelottava. Atlantti alkaa tästä.
Purjehdimme koko päivän ja seuraavan yön ja saavuimme taas aamulla 08.30 Cascaisiin , Lissabonin sisäänajon suulle, jossa odotimme tankkauslaiturilla klo 9.00 asti jotta toimisto avattaisiin. Englantilaiset purjehtijat auttoivat kiinnittymään ja kysyivät tuulia. Olimme juuri ennen satamaan saapumista kokeneet kovia aamutuulia 12 - 16 m/s. He päättivät pysyä satamassa.
Englantilaisilla oli 42 jalkanen Lagoon katamaraani, joka ei kovia vastatuulia siedä. He myöskin jälkeenpäin ihmettelivät suomalaisten rohkeutta (tyhmyyttä) tulla tuollaisen tuulen läpi ilman liivejä satamaan. Saimme moitteita. Pidin pienen palopuheen kavereille. Söimme illalla huonosti tehtyä kalaa joka maksoi maltaita. 23e per annos sis. oluen.

To. 7.4 klo 9.10 lähdimme taas SE tuulessa moottorilla eteenpäin.
Tärkeintä satamakäyntien yhteydessä oli sääennusteiden imeminen iPhoneen ja iPadiin. Sillä tiedolla pystyi taas purjehtimaan jotenkin ennustetuilla tuulilla kolme vuorokautta. Nyt tuulet ovat meitä vastassa ja hyvin heikkoja. Ajamme välillä purjeilla ja moottori apunamme. Tuuli NW - enimmäkseen N.


Saavuimme Baionaan 9.4 aamulla klo 08.00 ja olimme pojussa klo 12 asti kunnes menimme s/y Iiriksen viereen kaijaan. Minä ajoin s/y White Ladderin komeasti kylki kylkeen Iiriksen kanssa.Iiriksen pariskunta on Kotkasta oleva eläkkeellä oleva luotsi Pekka ja hänen vaimonsa Riitta Kärkkäinen. He tarjosivat meille loistavan kanakeiton ja tuoretta leipää aluksellaan. Joimme myös ensimmäisen pullon Cavaa. Katso heidän kotisivuja www.yachtiiris.net. Keskustelimme myös heidän kanssa ravinnosta. Olivat entisiä Goldenilaisia. Pariskunta Kärkkäinen on kiertänyt maapallon jopa kaksi kertaa - ensimmäinen rundi oli 1999 - 2004 ja toinen on nyt lopuillaan - 2007 jälkeen ei kapteeni ole Suomessa käynyt.



Ma 11.4 klo 14.45 lähdimme Baionan satamasta NE tuulessa kovassa aallokossa kohti pohjoista.
Klo 22.00 rynkytys loppui vihdoinkin ja saavuimme illan jo pimennettyä Piedras Negras laituriin. 

Taas keskustelimme liikkeellelähdön mielekkyydestä. Vasta aallot Atlantilla ovat järjettömiä, eivätkä oikein vie mihinkää. Tulimme joka tapauksessa 35 NM pohjoiseen. Nukuimme yön.

Ti 12.4 klo 16.15 päätti kapteeni taas lähteä eteenpäin ja seuraavana aamuna kierrettyämme kovassa 10 - 12 m/s tuulessa Costa de Muerten - "kuoleman rannikon" ja Finesterra eli "maailman loppu", ulointa kärkeä purjehtien kovassa allokossa pohjoistuulessa, etenemättä juuri mihinkään, saavuimme lopuksi moottorilla klo 07.30 Camarinas satamaan, jossa vietimme koko päivän leväten.
Aamulla ke 13.4. meidän on tarkoitus lähteä ylittämään Biskaija.

Kaverit kävivät juuri hakemaan meille 4-5 päivän ylitykseen riittävästi eväitä.
Tankattiin 73 l polttoainetta. Volvo vie tosi vähän litkua - noin 1,7 l / h.
Aamulla keskustelimme taas vakavasti, jopa hieman kiihtyneessä tilassa turvallisuudesta ja yhteistyöstä. Haastavinta olemisessa tietenkin on hengen ylläpitäminen. Hyvin haastavaa.